Nyt sattuu olemaan käsillä seikkailu. Vanhan maalaistalon villiintynyt piha (puutarha), josta putkahtelee esille sieltä sun täältä, tasaisesti läpi kesän myöhäiseen syksyyn saakka kaikenlaista.
Olen laiska leikkaamaan nurmikkoa ja viime kesänä siimaleikkurilla pihaa raivatessa tein varmaan tuhat vahinkoa. Pihalla on runsas monivuotisten kukkien kasvusto, melkein kaikki minulle tuntemattomia.
Asian suhteen suosiollinen seikka ei ole se, että pihalla viettää vapaata elämää voimakas kuoppien kaivamisesta pitävä koira. Tänäänkin kasteltuani puuntaimia yllätin sen repimästä varmaan jo lähellä luonnollista kuolemaa olevan valtavan sireenipensaan juuristoa.
Pihasta tulee hedelmätarha: runsaslajikkeisten omenien, kirsikoiden, luumujen ja päärynöiden nurmen varjoonsa jättävä tuhatvuotinen perintö.
Tämä on kertomus siitä matkasta. Ja matkan varrella ihmetellään, mitä kaikkea täällä kasvaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti